Luukku 20: Mingus Ah Um

Mingus ah um.jpg

Charles Mingus - Mingus Ah Um
Columbia / Philips 1959

Chalres Mingusin Mingus Ah Um on ehdoton klassikko, jonka persoonallinen ote ja kepeä tyyli tekevät siitä erottuvan ja mielenkiintoisen. Mingusin leikkisä sävellystyyli ja välin äkkiväärät kappaleet kuten “Fables of Faubus” saattavat jakaa mielipiteitä, mutta Mingusin omituisetkin ratkaisut kolahtavat omaan estetiikantajuuni erittäin sopivasti.

Vaikka kappaleissa onkin yllättävää kieroutta, Mingus pysyy hauskan jazzin ja hassuttelujazzin rajan paremmalla puolella. Esimerkiksi B-puolen aloittavan “Bird Callsin” lähtee käyntiin lähes avantgardella saksofonitriomotiivilla, joka kuitenkin kehittyy todella tyydyttävään pääteeman purkaukseen ja soljuu edelleen erittäin tymäkkään soolokiertoon. Omituisuus ei ole kuitenkaan albumilla läpitunkeva tyylikeino, vaan levyn tunnelmallisemmat slovarit kuten “Goodbye Pork Pie Hat” ja “Self-Portrait” luovat maisemansa sortumatta temppuihin. Neil Fujitan erinomainen abstrakti kansitaidemaalaus toimii myös hienona peilinä albumille, jossa yhdistyy muodosta syntyvä hupi sekä intohimoinen ja moniulotteinen tunnelma.

HENRI KÄHKÖNEN