Luukku 16: Man-Child

hancock-manchild.jpg

Herbie Hancock - Man-Child
Columbia 1975

Pianisti Herbie Hancock alkoi 70-luvun tiimoilla hairahtua syntikoiden sekä uusien, futuristisisten saundien maailmaan. Tämän kehityksen huippupiste lienee kasarin alkupuolella nauhoitettu “Rockit”, joka osaltaan popularisoi levysoittimien skrätsäämisen ja osoitti suunnan hiphopmusiikille vielä pitkäksi aikaa.

Tänään kuitenkin kuunnellaan hieman aikaisempaa teknologisella aallonharjalla ratsastelua - Man-Childin soitinrepertuaarissa on nimittäin pianon ja rhodesin lisäksi tuolloin uutuudenkarheita ARP Instrumentsin syntikoita. Saundeissa löytyy siis purputusta jos jonkinlaista, ja pitkiin jamiosuuksiin nojaavat jazzfunk-biisit antavatkin tilaa atmosfääriselle fiilistelylle. Levy ei kuitenkaan tyydy jäämään vain tunnelmoinnin ja synalulluttelun tasolle, vaan Hancockin sivuprojekti The Headhuntersin riveistä tutut soittajat, tuhti torvisektio ja mm. Wayne Shorterin ja Stevie Wonderin vierailut tuovat levyn funkimpiin biiseihin ryhtiä ja suureellisuutta.

HENRI KÄHKÖNEN