Luukku 3: Trio

JimmyRosenberg-Trio.jpeg

Jimmy Rosenberg - Trio
Hot Club 2004

Vanha kitaransoitonopettajani tutustutti minut aikoinaan gypsy jazziin. Vaikkeivat sormet vieläkään taivu genren vaatimassa vauhdissa, legendaarisen Django Reinhardtin alulle panema tyyli kolahti lukioikäiseen kitaristiin kovasti. Teknisesti haastava akustisella kitaralla revittely näyttäytyi virkistävänä vaihtoehtona hevin ja rockin kitaramessiaiden palvomiselle.

Jimmy Rosenberg on yksi genren keskeisiä hahmoja, ja musiikinlajin peruspalikat ovat myös miehen viimeisimpiin jääneellä Trio -levyllä tukevasti paikallaan. Kvinttikiertoja ja seiskasointuja veivataan oikeaoppisen hektisesti ja biisien melodiat koristellaan paikoin turhankin pröystäilevälläkin otteella. Soolokierroissa vauhtisokeus yltyy pahimmillaan aivan poskettomaksi kompin myötäillessä jo valmiiksi naurettavien tempojen paikoittaisia kiihtymisiä. Sointujen lisäsävelillä kikkailevat melodiakorut asettuvat kuitenkin akustiseen kokonaisuuteen erityisen raikkaasti, ja kompin kurinalaisuus luovat levylle riisutun mutta pedantin tyylitietoisen saundin. Rosenbergin loputtomat 16-osalikit palauttavat valokeilan lopulta kuitenkin olennaiseen: gypsy on tilutusmusiikkia, ja Jimmy osaa tiluttaa.

HENRI KÄHKÖNEN